Fintraffic on ollut jo kauan ylpeä siitä, kuinka se kerää ”joukkueeseensa” eri alojen moni- ja huippuosaajia. Tästä huippuosaajiemme joukosta löytyy korkean tason urheilijoitakin, joista hienoja esimerkkejä ovat Tapio Nurmela ja Pia Julin – molemmat entisiä huippu-urheilijoita ja nykyisiä huippuosaajia.
Rovaniemeltä maailmalle ja sieltä takaisin
Rovaniemeläinen Tapio Nurmela on ollut töissä Fintrafficissa perustamisvuodesta 2019 asti. Sitä ennen, jo 2000-luvun alusta, hän on työskennellyt samojen asioiden parissa ja toimii nykyään Verkoston johtajana Fintrafficin lennonjohdossa, jossa hänen vastuullaan on verkostolentoasemien lennonjohtotoiminta.
”Olen töissä Rovaniemellä ja myös lähtöisin täältä. Pääosin olen elänyt Rovaniemellä, mutta opiskelu- ja urheiluaikoina olen asunut muuallakin Suomessa. Ympyrä on nyt sulkeutunut ja olen palannut takaisin tänne”, Nurmela kertoo.
Nurmelan päälajina oli yhdistetty hiihto 90-luvulla, jolloin hän kilpaili nuoresta asti MM-tasolla. Ounasvaara on tunnettu mäkihiihtokeskuksestaan, joten mäkihyppy oli tuttu laji lapsesta asti, niin kuin myös hiihtäminen, sillä ladut lähtivät miltei suoraan kotipihalta.
Kaikki suksilla harrastettavat lajit taittuivat jo lapsuudessa, mutta mäkihyppy ja hiihto olivat Nurmelan suurimmat mielenkiinnon kohteet. Nurmela on tunnettu saavutuksistaan yhdistetyssä hiihdossa ja on voittanut MM-kultaa vuonna 1999 Ramsaussa, sekä olympiahopeaa Naganossa, Japanin talviolympialaisissa vuonna 1998.
Maailmanmestarista toimitusjohtajaksi
Pia Julin toimi Fintrafficin raideliikenteenohjauksen toimitusjohtajana reilun vuoden ajan, josta hän siirtyi nyt Fintrafficin konsernin toimitusjohtajaksi alkukesällä 2023. Julin tunnetaan myös hänen kaksoistrapin MM-kultamitalistaan ja EM-kultamitalista vuosilta 1998 ja 1999. Haulikkoammunnan kaksoistrap oli näihin aikoihin naisten ainoa haulikkoammunnan olympialaji. Tilanne on onneksi tänä päivänä toinen.
Julin päätyi sattuman kaupalla kokeilemaan haulikkoammuntaa valmentajien valmennuskurssilla. Ennen kurssia Julin oli säästänyt rahaa tietokoneeseen, mutta päätyikin ostamaan haulikon, josta ura lähti liikkeelle.
”Kukaan suvussani ei harrasta ampuista tai metsästystä, ja taitoluistelu oli niihin aikoihin päälajini, jossa myös toimin valmentajana niihin aikoihin. Silloin järjestettiin valmennuskursseja kaikille taitolajien valmentajille, jossa sattui myös olemaan ampujia silloisesta maajoukkueesta. Kurssilla tuli kokeiltua ammuntaa ja rakastuin siihen heti,” Julin muistelee.
Julin harrastaa haulikkoammuntaa vieläkin vapaa-ajallaan. Nurmelakin jatkaa tänäkin päivänä huippulajiaan harrastuksen merkeissä.
”Kaikenlainen urheilu kelpaa. Alppihiihdon lajit ja lumilautailu ovat kaikki rakkaita. Minulla on ollut myös kansainvälisen hiihdonopettajan pätevyys”, Julin jatkaa.
Tämän lisäksi Julin rakastaa viettää aikaa luonnossa ja liikkuu säännöllisesti.
Urheilusta oppeja arkeen ja työelämään
Nurmelan lapset ovat myös kovin kiinnostuneita mäkihypystä ja hiihdosta.
”En tiedä onko isä vähän johdattanut lapsia siihen, vaiko ihan itse löysivät tämän, mutta olen tehnyt pientä valmennustoimintaa Ounasvaaran hiihtoseurassa. Lapset ovat osaltaan siinä kasvaneet sitten lajien parissa”, Nurmela kertaa.
Nurmela nauraakin nyt jälkeenpäin, miten hän on luvannut tulevansa isompiinkin mäkiin sitten lasten mukana, kun niiden aika koittaa. 40 metrinen K-36 mäki on viimeisin mäki, jonka hän on hypännyt lapsensa kanssa, mutta voi olla, että seuraava jää ehkä hyppäämättä, sillä hänen tyttärensä hyppää jo HS100 mäessä.
”Isä ei ehkä uskalla enää perässä mennä. Mäkihyppy on sellainen laji, joka vaatii paljon aikaa ja kiinnostusta. Jäät helposti kummulle, jos et ole sataprosenttisesti mukana”, Nurmela lisää.
Julin ja Nurmela jakavat samanlaisia ajatuksia siitä, miten he reflektoivat omaa urheilutaustaansa työelämään. Molemmat painottavat pitkäjänteisyyden, paineensietokyvyn ja vastuunkannon tärkeyttä. Näitä taitoja opitaan ja käytetään sekä urheilussa, että työelämässä.
”Urheilutaustani on auttanut oppimaan vastuunkantoa jo hyvin nuorena. Olin itse jo yläasteella pois paljon koulusta omien urheilujuttujeni takia, joten jouduin ottamaan vastuun siitä, että pysyn kuitenkin koulujuttujen kanssa ajan tasalla tinkimättä lopputuloksesta. Koulun hoidin hyvin, ja näen, että tämän olen opettanut omille lapsilleni, joka seuraavat tätä hyvin itsekin. Urheilutaustani on opettanut itselleni vastuunkantoa itsenäiseen päätöksentekoon, ja siihen, että jos et sitä työtä tee, niin se näkyy myös lopputuloksessa”, Nurmela kertoo.
Molemmat kokevat, että he ovat saaneet urheilu-uraltaan paljon hyviä lähtökohtia, jotka tukevat olennaisesti heitä myös työelämässä. Molempien mielestä kilpaileminen etenkin luo paineita, mutta tätä paineensietokykyä tarvitsee paljon myös töissä – hieman erilaisella tavalla. Paineistetussa tilanteessa joutuu tekemään nopeita päätöksiä urheilijana, mistä on hyötyä jonkin verran työelämässäkin.
”Olen saanut paljon oppeja työelämääni urheiluajoiltani, esimerkiksi tavoitteellisuutta, suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. On pitkä projekti, kun valmistautuu neljän vuoden välein järjestettäviin Olympialaisiin tai muihin arvokisoihin. Paineensietoa olen oppinut myös. Vaikka työelämässä on välillä hyvinkin tiukkoja paikkoja, niin ei se kuitenkaan ole verrattavissa MM-kisojen finaaliin ja sen tuomiin paineisiin. Yksilölajista huolimatta, urheilu on tiimityötä. Kaikkien kanssa pitää oppia puhaltamaan samaan hiileen, eikä kukaan pärjää yksin. Jokaisen yksilön takana on aina tiimi huippuosaajia”, Julin summaa.
Kun töissä saa vietyä läpi komplekseja ja pitkään suunniteltuja asioita, tulee nopeasti hyvin palkitseva olo ja hyvä mieli. Fintrafficissa on monia eri lentoasemia ja ohjauskeskuksia, joille ei sovellu ihan kaikki päätökset samalla tavalla. Tämän vuoksi molempien työ voi olla välillä hyvin intensiivistä, aikaa vievää ja moniulotteista.
”Sitten kun kaikki palat loksahtavat yhteen ja asian saa niin sanotusti maaliin, tulee kyllä todella hyvä mieli”, Nurmela lisää.
”Mikään ei tule ilman työtä. Esimerkillä johdetaan hyvin. Koen itse sen tärkeäksi, että pystyn myös itse tekemään käytännön työtä esihenkilönä, jotta tiedän, miten kaikki toimii ja ymmärrän alaisteni tekemiset, siten ymmärrän myös omien päätöksieni seuraukset. Rehellisyys itseään ja muita kohtaan on myös todella tärkeää!”
”Se, että saadaan asioita kehitettyä ja tavoitteita saavutetaan yhdessä tiimin kanssa, on todella tärkeää omassa työssä. Koen palkitsevimmaksi sen, että saadaan yhdistettyä porukan osaaminen ja löydämme yhdessä parhaimman ratkaisun, koska yhdessä tekeminen johtaa parempaan lopputulokseen kuin yksin puurtaminen”, Julin toteaa.
Asiat tärkeysjärjestykseen
Molempien mielestä tietysti omat urheilusaavutukset ja arvokisamitalit ovat todella hienoja saavutuksia. Molemmat kuitenkin painottavat, että ovat tällä hetkellä todella onnellisia siitä mihin asti he ovat voineet tukea omia lapsiaan heidän elämässään ja harrastuksissaan.
”Minulla on kehittynyt todella erityinen suhde sitä kautta lasteni kanssa”, Nurmela kertoo.
”Arvokisavoitot ovat todella hienoja saavutuksia. Se, kun seisoo palkintopallin keskipaikalla yleisön edessä Maamme-laulun raikuessa, on niitä unohtumattomimpia kokemuksia. Mutta loppujen lopuksi, urheilu on kuitenkin vain urheilua. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita”, Julin tiivistää.
Julin kokee tärkeimmäksi sen, että hän pystyy tukemaan tytärtään kasvamaan ja elämään omannäköistään elämää.
”On myös hienoa seurata, kun oma lapsi on omaksunut urheilullisen elämäntavan, saanut urheilun parista omia ystäviä, oppinut miten harjoittelemalla pääsee eteenpäin ja miten toimitaan koko tiimin eteen. On kiva, että voi tukea omaa lastaan ja mahdollistamaan sen, mitä hän itse haluaa tehdä. Urheiluun liittyy paljon tavoitteellisuutta ja ennen kaikkea rehellisyyttä itseään kohtaan – asioita, jotka kantavat elämän eri osa-alueilla ja joita ei välttämättä koulun penkillä opi.”
