Paula Janhunen työskenteli 10 vuotta opettajana, kunnes huomasi haun rautateiden liikenneohjaajan koulutukseen ja päätti hypätä alalle, josta hän ei tiennyt etukäteen oikeastaan yhtään mitään. Nyt hän kertoo, millaista uranvaihto oli ja miten hän lopulta eteni liikenneohjaajasta liikenteenhallinnan päälliköksi vain neljässä vuodessa.
Paula Janhunen oli aina koulussa pitänyt matematiikasta. Se näkyi myös ylioppilaskirjoitusten tuloksissa. Erinomaisten arvosanojensa vuoksi Paula pääsi suoraan ilman pääsykokeita opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon. Paula muistelee ajatelleensa tuolloin, ettei hänestä ainakaan koskaan tule opettajaa.
Toisin kävi. Lopulta Paula työskenteli noin 10 vuoden ajan opettajana.
– Matematiikan ja fysiikan opettajan ammatissa parasta oli, kun toiselle sai luotua onnistumisen kokemuksia ja sai toisen oivaltamaan, että hän osaa, sanoo Paula.
Opettaminen itsessään oli Paulan mielestä antoisaa, mutta työ piti sisällään myös paljon kasvatustyötä. Kun Paula ja hänen puolisonsa saivat heidän ensimmäisen lapsensa, Paulasta tuntui, että kasvatustyötä pitikin tehdä yhtäkkiä sekä töissä että vapaa-ajalla.
Paula huomasi ajautuvansa kerta toisensa jälkeen ammatinvalintatestien pariin. Tulosten perusteella Paulalle saattoi soveltua myös jokin hyvin erityyppinen työ. Ehkäpä ammatinvalintatesteissä nousseet vahvuudet voisivat olla hyödyksi myös jollain toisella alalla.
– Muistan, kun lähdin katselemaan, millaisia töitä olisi tarjolla ja törmäsin silloisen Finrailin liikenneohjaukseen. Päädyin netissä tutkimaan tätä ja luin paljon siitä, millaista työ on.
Tähän aikaan perheen esikoinen oli vielä ihan pieni, joten suuresta kutkutuksesta huolimatta hakemus liikenneohjaajan koulutukseen jäi täyttämättä. Vuoden päästä kaikki muuttui.
Opettajan työstä koulun penkille
Vuoden päivät Paula mietti, millaista olisi yhdistää pikkulapsiarki vuorotyöhön, jota liikenneohjaajan työ vaatii. Kun vuoden 2018 liikenneohjaajan koulutukseen avautui uusi haku, Paula laittoi tällä kertaa empimättä hakemuksen sisään.
– En miettinyt hetkeäkään. Tuntui, että elämäntilanne oli sellainen, että uranvaihdoksen pystyy tekemään, jos vain koulutukseen hyväksytään sisään.
Monivaiheiseen hakuprosessiin kuului muun muassa kykytestejä ja psykologisia arviointeja. Turvallisuusselvitysten ja terveystarkastusten jälkeen Paula oli viimein sisällä koulutusohjelmassa.
Koulutusohjelman teoriajakso kesti noin puolitoista kuukautta. Paula kulki Hyvinkäältä Kouvolaan päivittäin, jolloin matkustamista kertyi 4–5 tuntia päivässä. Nykyään tämä teoriajakso suoritetaan Tampereella.
– Ei siinä paljoa muuta ehtinyt tehdä kuin suorittaa teoriajaksoa, mutta ajalta jäi hyviä muistoja. Se oli mukava kokemus luokkaopetuksesta. Oli hauskaa siirtyä opettajan työstä itse koulun penkille.
Liikenneohjaajasta liikenteenhallinnan päälliköksi
Paula pääsi vuonna 2019 työskentelemään Helsingin raideliikenteen ohjauskeskukseen. Jo ensimmäisen työskentelyvuoden jälkeen Paula kävi työnopastajakurssin. Opettajaopinnot tai aikaisempi työkokemus eivät siis menneetkään hukkaan, vaan molempia pääsi hyödyntämään myös uudessa työssä.
Vuonna 2021 Paula haki pääkouluttajaksi ja tuli valituksi. Vuoden 2023 loppupuolella hakuun tuli liikenteenhallinnan päällikön paikka.
– Ymmärsin, että tässä pestissä voisin hyödyntää omia vahvuuksiani järjestelmällisyydessä ja organisoinnissa.
Uudessa pestissä Paula saa myös kaipaamaansa esihenkilökokemusta, jota hänellä ei entuudestaan ollut. Nyt Paula vastaa Helsingin liikenteenhallinnan kokonaisuudesta eli siitä, että tuotanto pyörii ja asiat toimivat. Työnkuva on laaja, ja Paula on mukana monissa projekteissa.
– Jostain syystä en aina viihdy mukavuusalueella vaan tykkään hakeutua uusiin haasteisiin. Opettaminen ja kouluttaminen olivat rakkaita, mutta tämä uusi pesti veti puoleensa uutena haasteena. Tietysti jännittää, mutta odotan uuden opettelua innolla.
Onko uranvaihdos opettajasta rautatiealalle koskaan mietityttänyt jälkikäteen?
– Kaikissa töissä on positiiviset puolensa ja haasteensa. Uskon, että olisin onnellinen työssä kuin työssä, mutta en ole kaivannut takaisin opettajaksi. Kun vaihdoin alaa, mietin, että olisin tehnyt sijaisuuksia koulussa silloin tällöin, että tatsi pysyisi, mutta viiteen vuoteen en ole tehnyt opettajan hommia koulussa kertaakaan. Olen todella iloinen, että uskalsin tehdä repäisyn ja hakeutua uudelle alalle.
Mikä on ollut parasta työssäsi Fintrafficissa?
– Työyhteisö. Tuemme toisiamme ja näemme, että vain yhdessä onnistutaan, eikä kukaan voi yksin työtä tehdä. Lisäksi uuden oppiminen - siitä tulee hyvä fiilis, kun koko ajan ymmärtää enemmän ja saa kasvattaa omaa osaamistaan. Minulla on tunne, että teen tärkeää työtä ja sillä on merkitystä, mitä minä ja työkaverini tekevät.
Miten neuvoisit muita, jotka harkitsevat uranvaihtoa rautatiealalle?
– Täällä tarvitaan tosi erilaista osaamista. Tämä on laaja ja kehittyvä ala, tulevaisuuden näkymät ovat positiiviset. Kehitystä tapahtuu koko ajan, ja Digiradan myötä on työmahdollisuuksia todella paljon. Monen eri alan osaajalla on annettavaa. Suosittelen rohkeasti ottamaan askeleen kohti rautatiealaa. En ole päivääkään katunut ja olen ollut todella tyytyväinen.
