Kun puhutaan Arctiasta, monelle tulee mieleen jykevät jäänmurtajat – Urho, Sisu, Polaris, Fennica, Nordica ja Kontio. Ne pitävät kauppamerenkulun liikkeessä, kun pohjoinen Itämeri jäätyy. Mutta Arctian alukset eivät lepää kesälläkään. Väylänhoitoalusten miehistöt huolehtivat siitä, että merenkulun turvalaitteet pysyvät kunnossa ympäri vuoden ja väylät turvallisina kaikille kulkijoille. Tällä kertaa pääsemme mukaan väyläalus Seilin päällikön Lauri Taralaisen arkeen.
Arctian kunnossapitovastuulla on tuhansia väyläkilometrejä ja yli 10 000 merenkulun turvalaitetta Suomen rannikolla. Arctian väylänhoitajat varmistavat, että muun muassa merenkulun turvalaitteet, kuten poijut ja viitat, ovat ehjiä ja oikeilla paikoillaan.
”Merenkulun turvalaitteet ovat niitä välineitä ja rakenteita, joiden avulla alukset voivat suunnistaa ja liikkua turvallisesti rannikollamme. Väyläalus Seili hoitaa näistä etenkin raskaiden kelluvien turvalaitteiden eli poijujen tarkastuksia ja huoltoja sekä poijujen ankkurointien sukellustöitä. Jokainen poiju tarkastetaan ja huolletaan avomerellä vuosittain ja saaristossakin kolmen vuoden välein, jotta jäiden kolhimat turvalaitteet pysyvät kunnossa. Jos poiju on siirtynyt paikaltaan, sukeltajat myös kiinnittävät sen tarkasti omalle paikalleen pohjakallioon”, taustoittaa pian Seilin päällikkönä 17 vuotta toiminut Lauri Taralainen.
Keskisyvyys Seilin huoltamilla väylillä on noin 30 metriä, ja syvimmillään poijut sijaitsevat jopa 80 metrissä. Noin kymmenmetrinen poiju kohoaa merenpinnan yläpuolelle vain kolmanneksen verran – loput jäävät pinnan alle. Kannelle nostettava poiju painaakin vähintään kolme ja puoli tonnia, suurimmat jopa kaksitoista.
Raskaat poijutyöt edellyttävät poikkeuksetta muun liikenteen hiljentämistä
Kevät ja jäiden lähtö on Seilillä vuoden kiireisintä aikaa. Silloin tarkastetaan kauppamerenkulun väyliä Saaristomerellä, Selkämerellä ja Suomenlahdella.
”Töitä Seilillä paiskitaan kahdeksan hengen miehistön voimin, ja tarvittaessa mukaan liittyy myös sukeltajia ja muita lisävahvistuksia. Jotta huoltotyö voidaan tehdä turvallisesti, yhteistyön Fintrafficin meriliikennekeskuksen kanssa on toimittava saumattomasti. Sen ansiosta sukellukset ja huollot saadaan tehtyä rauhassa, ilman muun liikenteen aiheuttamia häiriöitä”, kertoo Lauri Taralainen.
Taralainen nostaa haastavista paikoista esille etenkin Helsingin edustan ja Turun saariston, joissa molemmissa kulkee paljon liikennettä.
”Poijujen huoltotyöt kestävät tunnista useampaan päivään. Esimerkiksi Utön syvällä väyläalueella sukeltajien työaika täyttyy nopeasti, joten samaa kohdetta saatetaan joutua jatkamaan seuraavana päivänä. Työ vaatii myös meriliikennekeskukselta jatkuvaa valppautta, sillä alue on rauhoitettava muulta liikenteeltä aina sukelluksen ajaksi – aallokkoa ei saa syntyä, kun sukeltaja on pinnan alla”, summaa Taralainen lopuksi ja kiittää samalla hyvin sujunutta, vuosien yhteistyötä.
Tiesitkö? Seili on Suomen vesillä liikkuva 50 metrinen monitoimialus. DP-laitteistonsa ansiosta se soveltuu monipuolisiin avomeritehtäviin. Dynaaminen paikannusjärjestelmä pitääkin aluksen automaattisesti paikallaan tuulen, virtauksen ja aallokon vaikutuksista huolimatta. Alus kykenee myös öljyntorjuntaan avovedessä ja jääolosuhteissa, ja se on mahdollista varustaa myös merenmittauksen tarpeisiin.
Vioittunut tai puuttuva kelluva turvalaite eli poiju on aina turvallisuusriski. Jos esimerkiksi rahtialus kolhaisee kapealla väylällä reunamerkkiä, Seili lähtee huoltotöihin. Työn aikana alus ei saisi heilua yhtään, joten ympärillä olevan liikenteen hiljentäminen on tärkeää. Tästä työstä huolehtii meriliikennekeskus, joka informoi muuta liikennettä turvalaitetyöstä ja neuvoo välttämään aallonmuodostusta, hiljentämään vauhtia ja pitämään etäisyyttä.
