Tiesitkö, että tulevaisuudessa pelastusviranomaiset voivat päästä nopeammin onnettomuuspaikalle hyödyntämällä nykyistä matalampia lentokorkeuksia? Ja että lentäminen matalammilla korkeuksilla onnistuisi tulevaisuudessa turvallisemmin myös haastavammissa sääolosuhteissa? Mistä matalalentoverkostossa on oikein kyse ja mitä etuja sen hyödyntäminen toisi ilmailutoimijoille? Kuinka käyttöönotto olisi järkevintä toteuttaa, ja millaisia muutoksia se vaatisi lainsäädännön ja tekniikan suhteen?
Matalalentoverkostossa on kyse satelliittipaikannukseen perustuvasta reittiverkostosta sekä mittarilähestymismenetelmistä, jotka mahdollistaisivat tehokkaan lentotoiminnan myös huonommissa sääolosuhteissa. Matalalentoverkosto koostuisi kahdesta toisiinsa liittyvästä kokonaisuudesta: reittiverkostosta koko valtakunnan alueella sekä lähestymismenetelmistä valituille lentopaikoille.
- Matalalentoverkoston reittejä voitaisiin perustaa tarpeelliseksi katsottujen kohteiden välillä tai koko valtakunnan kattavasti. Näiltä reiteiltä liityttäisiin lentopaikkojen lähestymismenetelmiin, joita voisi olla myös valvomattomille lentopaikoille, valituille varalaskupaikoille tai muille tarkoituksenmukaiseksi katsottaville paikoille, kuten tietyille maantieteellisille kohteille tai merialueille, kertoo Fintrafficin lennonvarmistuksen ASM-toiminnosta vastaava Teppo Asanti. Asanti toimi hanketta selvittäneen työryhmän puheenjohtajana.
Verkoston keskeisiä hyötyjä ovat vaikutukset valtakunnalliseen valmiuteen ja turvallisuusinfraan, sillä se mahdollistaisi turvallisen ja joustavan mittarilentämisen matalalla korkeudella. Näin mm. pelastuspalvelun ja ensihoitopalvelun vasteaikoja on mahdollista nopeuttaa. Myös sotilasilmailun toimintaedellytykset paranisivat kasvattamalla ajallisesti, alueellisesti sekä menetelmällisesti navigointi- ja lähestymispalveluita.
- Erillinen reittiverkosto mahdollistaisi paikoitellen nykyistä toimintaympäristöä alemmat turvalliset lentokorkeudet, mikä lisää ilmatilan joustavuutta. Viranomaistahojen lisäksi yleisilmailu on osoittanut aktiivisesti kiinnostusta matalalentoverkoston tuomiin mahdollisuuksiin harjoittaa mittarilentotoimintaa valvomattomilla lentopaikoilla, sillä matalalentoverkostolla parannettaisiin valvomattomien lentopaikkojen saavutettavuutta, jatkaa Asanti.
Verkosto vaatii muutoksia Suomen ilmailulainsäädäntöön
Matalalentoverkoston suunnittelun lähtökohtana on, että navigointi perustuisi yksinomaan satelliittipohjaisen Global Navigation Satellite System (GNSS) -järjestelmän käyttöön, eikä siten edellyttäisi erillistä maalaiteinfrastruktuuria. Poikkeustilanteiden varautumismenetelmänä olisi mahdollista tukeutua käytettävissä oleviin maassa sijaitseviin navigointilaitteisiin siinä määrin kuin normaalitoiminnassa muutoinkin tehtäisiin. Matalalentoverkoston käyttöönotto ei tältä osin asettaisi lisävaatimuksia maalaiteinfrastruktuurille.
- Käytettävissä olevia GNSS-järjestelmiä ja niihin tukeutuvia palveluita kehitetään kuitenkin jatkuvasti. Kehityksen myötä saatavilla olevat hyödyt realisoituvat vasta tulevina vuosina, ja joiltain osin niiden hyödyntäminen edellyttää myös päivityksiä ilma-alusten nykyisiin laitejärjestelmiin, pohtii Asanti.
Matalalentoverkoston selvitystyön kuluessa on ollut valmisteilla hallituksen esitys ilmailulain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi.
- Hallituksen säädöshankkeessa on selvitetty keskeisimpiä ilmailusääntelyn muutostarpeita, jotka johtuvat viimeaikaisesta ilmailun toimintaympäristön ja EU-sääntelyn kehityksestä sekä lainsäädäntöteknisistä seikoista. Matalalentoverkoston rakentaminen vaatii useiden säädösten ja määräysten tarkastelua, avaa Asanti.
Asteittainen käyttöönotto havaittiin kannattavimmaksi vaihtoehdoksi
Suurimmat toiminnalliset hyödyt matalalentoverkostosta saataisiin sen ollessa valtakunnallisesti kattava. Laajan kokonaisuuden toteuttaminen kerralla on kuitenkin haastavaa ja pidentäisi merkittävästi mahdollista käyttöönottoaikataulua. Nopein tapa toteuttaa matalalentoverkosto olisi todennäköisesti verkoston asteittainen käyttöönotto, joka antaisi samalla mahdollisuuden hyödyntää alkuvaiheen käyttökokemuksia osana jatkosuunnittelua.
- Asteittaisessa käyttöönotossa perustettaisiin ensimmäisessä vaiheessa viranomaistoimijoiden tarpeellisimmiksi tunnistamat reitit. Näitä on noin 20 reittiosuutta, joiden jälkeen verkostoa voisi laajentaa tarpeen mukaan. Tähän liittyy kuitenkin vielä keskeisiä ratkaistavia kysymyksiä ilmatilankäytön periaatteista ja muista alailmatilan ajankohtaisista kysymyksistä, pohtii Asanti.
Yksi keskeisistä matalailmatilan kehityksen kysymyksistä on, kuinka sovitetaan yhteen matalailmatilaan kohdistuvat useat intressit ja mahdollistetaan kaikkien toimintaedellytykset tasapuolisesti. Näitä toimijoita ovat viranomaisten lisäksi mm. miehittämätön ilmailu kokonaisuudessaan sekä yleisilmailu.
- Ilmatilanhallinnan on oltava dynaamista ja ilmatilankäytön prioriteettien selkeitä. Myös muut vaikuttavat toimijat, kuten tuulivoimahankkeet on huomioitava. Haasteena on parantaa tiettyjä toimintaedellytyksiä, kuitenkaan rajoittamatta toisten toimintaa ja heikentämättä turvallisuutta, kertoo Asanti.
Alailmatilan kehitys osana Fintrafficin lennonvarmistuksen strategiaa
Yleistä kansainvälisesti määriteltyä konseptia matalalentoverkostosta ei ole, joten kansallisesti voidaan tiettyjen reunaehtojen puitteissa luoda mahdollisimman tarkoituksenmukainen malli. Alailmatilaan odotetaan kohdistuvan tulevina vuosina useita muutoksia, ja matalalentoverkosto on toteutuessaan yksi keskeinen näistä muutoksista. Alailmatilan kehittäminen onkin osa Fintrafficin lennonvarmistuksen strategiaa.
- Olemme valtakunnallisesti keskeinen toimija, ja meillä on erinomaiset edellytykset matalalentoverkoston toteuttamiseen ja ylläpitämiseen. Matalalentoverkosto luodaan vahvassa yhteistyössä eri toimijoiden kesken, mikä tukee hyvin arvojamme yhdessä tekemisestä. On hienoa, että saamme viedä kehitystyötä eteenpäin strategiamme ja arvojemme mukaisesti, kiittää Asanti.
Matalalentoverkoston selvitystyön tarkoituksena oli kartoittaa matalalentoverkoston perustamisen edellytyksiä Suomeen sekä verkoston perustaminen vaikutuksia. Selvitystyö tehtiin yhdessä liikenne- ja viestintäministeriön, sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, puolustusministeriön, Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom), Puolustusvoimien, Ilmavoimien, Maavoimien ilmailun, Rajavartiolaitoksen, FinnHEMS Oy:n sekä Fintrafficin lennonvarmistuksen kanssa.
Lue koko selvitystyö täältä:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163453/LVM_2021_26.pdf?sequence=1&isAllowed=y
