Tiedätkö, mitä tapahtuu, kun lentokone kohtaa ilmassa teknisen häiriön tai ei saavu lentosuunnitelman mukaisesti määränpäähän? Entä silloin, kun ilma-alus katoaa tai joutuu onnettomuuteen? Lentopelastuskeskuksella on ympärivuorokautinen valmius ryhtyä toimenpiteisiin ilma-aluksen etsimiseksi ja paikantamiseksi, yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Mitkä ovat tyypillisimmät lentopelastusoperaatiot ja mitä Lentopelastuskeskuksessa tapahtuu hälytysilmoituksen saapuessa? Mikä on ainutlaatuista pelastus- ja viranomaisyhteistyössä Suomessa?
Suomen lentopelastuskeskus eli ARCC Helsinki huolehtii Fintrafficin lennonvarmistukselle erityistehtävänä osoitetusta ilmailun etsintä- ja pelastuspalvelusta sekä tuottaa tukipalveluita turvallisuus- ja pelastusviranomaisille, erityisesti pelastustoimelle, Rajavartiolaitokselle sekä poliisille.
- Olemme osa suomalaista pelastuspalvelutoimintaa, ja toimimme osana Suomen lennonjohtokeskusta Vantaalla. Vastaamme mm. Lentopelastuskeskuksen laiteympäristöstä sekä koulutusten ja harjoitusten toteutuksesta. Ylläpidämme myös säännöllistä tiedonvaihtoa ja yhteistyötä yhteistoimintaviranomaistemme kanssa, kertoo Lentopelastuskeskuksen päällikkö Mika Runsten.
Operaatio voi käynnistyä monesta syystä
Lentopelastuspalveluun liittyviä operaatioita on vuosittain noin 400. Operaatioita on ympäri vuoden, mutta yleisilmailijoita koskevien tilanteiden määrä vähenee talviaikaan. Vaikka hälytys olisi pieni, on jokainen ilmoitus potentiaalinen vakava vaaratilanne.
- Tyypillisimpiä tilanteita ovat aktiivisen lentosuunnitelman päättämisen unohdus saavuttaessa valvomattomalle lentopaikalle. Unohdus käynnistää epävarmuustilan, sillä aktivoitu lentosuunnitelma takaa pelastuspalvelun kyseiselle lennolle. Nämä tilanteet selviävät useimmiten tarkistussoitolla kyseisen lennon ohjaajalle ja ratkeavat tällöin muutamassa minuutissa, kertoo Runsten.
Muita tyypillisiä tilanteita lentopelastustoiminnan käynnistämiseen ovat ilma-alusten tekniset häiriöt. Tällöin lentoa tarkkaillaan mahdollisten lisäongelmien varalta ja sen sijaintia seurataan tehostetusti. Samalla pyritään selvittämään tarkemmin, mistä teknisessä häiriössä on kyse, jotta tarvittavat pelastusyksiköt saadaan paikalle jo valmiiksi odottamaan aluksen laskeutumista. Lento-onnettomuudet ovat harvinaisia, mutta niihin varaudutaan.
- Haasteellisimpia operaatioita ovat lento-onnettomuudet, joihin ei liity silminnäkijöitä, eikä onnettomuuden sijaintia voida lähtötilanteessa todentaa. Tällöin käynnistetään lentopelastuskeskuksen johtama lentoetsintä, joka voi kohdistua laajallekin alueella ja olla pitkäkestoinen. Kyseiset tapahtumat ovat kuitenkin harvinaisia, jatkaa Runsten.
Tärkeimpänä tehtävänä ilmasta käsin tehtävä etsintä ja toiminnan johtaminen
Kun lentopelastuskeskus saa hälytysilmoituksen kadoksissa tai hädässä olevasta ilma-aluksesta, hankitaan kaikki tilanteeseen liittyvä saatavilla oleva tieto kyseisestä aluksesta ja lennosta. Lentopelastuksen tärkein tehtävä on ilmasta käsin tehtävä etsintä ja toiminnan johtaminen, jotta ilma-alus saadaan paikannettua mahdollisimman nopeasti.
- Meidän tehtävämme on selvittää missä ja mitä on tapahtunut. Hälytämme etsintäilma-alukset liikkeelle ja ryhdymme hankkimaan paikkatietoa omien järjestelmiemme lisäksi eri lähteistä, kuten muiden viranomaisten tiedoista ja tutkista. Johdamme lentotoimintaa ja pyrimme paikantamaan hätään joutuneen mahdollisimman nopeasti, jotta pelastustoimi pääsee aloittamaan toimintansa kohteessa, kertoo Runsten.
Toisinaan Lentopelastuskeskus toimii avustavassa roolissa viranomaisille ja joskus tilanne on toisin päin. Lentopelastuksen tehtävänä on kuitenkin aina vastata ilma-aluksen etsintävaiheesta. Vakavimmissa tapauksissa voidaan hälyttää avuksi etsintäyksiköitä Rajavartiolaitokselta, Puolustusvoimista tai lentopelastusseuralta. Maastossa tapahtuvasta toiminnasta sekä tutkinnan aloittamisesta vastaa poliisi. Varsinaisesta tutkinnasta huolehtii puolestaan myöhemmin Onnettomuustutkintakeskus.
- Suomalaisessa pelastustoiminnassa ja siihen liittyvässä viranomaisyhteistyössä on maailmanlaajuisesti katsottuna ainutlaatuista avoimuus ja tuki yli organisaatiorajojen. Suomessa on rajalliset resurssit, joten täällä puhalletaan aidosti yhteen hiileen. Meillä on sama laiteympäristö ja tieto viranomaisten kanssa, mikä auttaa yhteistyön sujuvuutta pelastustilanteissa, kertoo Runsten.
Lentopelastusjohtajien osaamista ylläpidetään säännöllisillä koulutuksilla
Lentopelastusjohtajat huolehtivat ympärivuorokautisesta päivystyksestä ja lentopelastuskeskuksen operaatioiden johtamisesta. Pääsääntöisesti päivystyksestä vastaavat lentopelastusjohtajiksi koulutetut aluelennonjohdon vuoroesimiehet, mutta myös asiantuntijat ja lentopelastuskeskuksen esihenkilöt toimivat lentopelastusjohtajina.
- Lentopelastuskeskuksen ammattilaiset työskentelevät osittain myös osana muita lennonvarmistuksen yksiköitä. Tämä mahdollistaa sen, että lentopelastushenkilöstöä on kattavasti paikalla ja käytettävissä mahdollisen hälytystilanteen tullessa. Kaikki lennonvarmistusyksiköt ilmoittavat lentopelastuskeskukseen tietoonsa tulleista ilma-alusten häiriö- ja hätätilanteista, kertoo Runsten.
Lentopelastusjohtajilta edellytetään lennonvarmistuksen perustietojen hyvää hallintaa. Lentopelastuskeskus huolehtii lentopelastusjohtajakoulutuksesta, joka koostuu lentopelastusjohtajakurssista ja myöhemmin kahdesti vuodessa toteutettavista kertauskoulutusjaksoista. Lentopelastus osallistuu vuosittain myös viranomaisten kanssa järjestettyihin yhteistoimintaharjoituksiin.
- Kaikkiin koulutuksiin sisältyy teoriaopetusta sekä monialaisia simuloivia harjoitteita keskuksen laiteympäristössä. Simuloinneissa hyödynnetään mahdollisimman autenttisia tilanteita ja koulutus vastaakin hyvin tositilannetta. Osaaminen varmistetaan erilaisilla näytöillä ja pätevyyksillä, avaa Runsten.
Yhdessä tekemisen henki näkyy viranomaisyhteistyön lisäksi myös lentopelastuskeskuksessa henkilöstön kesken.
- Yhdessä tekeminen ja kaverin tukeminen ovat avain onnistumiseen kuormittavissa tilanteissa. Haluan kiittää henkilöstöä esimerkillisestä asenteesta ja hyvästä ammattitaidon ylläpidosta, kiittää Runsten.